Essien ihanat uudet tekstuurilakat!

Essie on ehdottomasti yksi lempparimerkkejäni kynsilakkojen saralla ja nykyään varmaankin eniten ostamani merkki, mitä tulee näihin marketeista saataviin lakkoihin. Essie on juuri julkaissut uuden limited edition lakkakokoelman Concrete Glitters ja se on minusta mielenkiintoisinta, mitä Essieltä on pitkään aikaan nähty! Nimittäin koko kokoelma koostuu tekstuuri/hiekkalakoista! Ompa ihanaa, jos tekstuurilakat tekevät taas vaihteeksi paluun, koska ne ovat aina kuuluneet suosikkeihini.

Kokoelman bongasin itse myynnistä jo Kicksin myymälästä. Oikeastaan bongasin ensin instasta Sissin kuvan kokoelman lakasta nimeltä Night Owl ja ihastuin heti. Sitten menin katsomaan kokoelmaa paikanpäälle Kicksiin ja tajusin, miten hyvältä koko kokoelma näyttää! Olisi tehny mieli ostaa kaikki, mutta pädyin lopulta ostaman nämä kolme lakkaa: Night Owl (tietenkin), City Slicker ja Beat Of The Moment. Samassa telineessä kokoelman kanssa oli myös Speed Setter päällyslakkoja, joka varmasti lähtee myös kokeiluun, sillä vanhempi Gel Setter on yksi Essien parhaita päällyslakkoja ja pikakuivattavat lakat ovat ihan ehdoton juttu itselläni kynsiä koristellessa (jos ei käytä teksuurilakkaa tms). Eli mahtavaa, jos Gel Setteristä on vielä nopeammin kuivuva versio!

Yritin siinä Kicksin hyllyn luona googeltella swatcheja & käyttökokemuksia näistä lakoista, mutta niitä ei ollut paljoakaan tarjolla. Epäilin hieman, ovatko kokoelman vaaleimmat lakat tarpeeksi peittäviä, joten ostin nyt testiin vain yhden ihan vaalean sävyn ja kaksi tummempaa. Minun oli pakko päästä kokeilemaan näitä kaikkia kynsille _HETI_ ja räpsimään kuvat lakoista, vaikka tarjolla olikin vain kehnoa keltaista keinovaloa, joten värit eivät kyllä kuvissa ihan toistu niin aitoina kuin haluaisin.

City Slicker on sellainen punertavan violetti lakka, joka aina vetoaa minuun. Lakassa on hyvin pientä sinistä ja hopeaa glitteriä seassa, joten lopputulos ei ole yksisävyinen, vaan ihanan moniulotteinen. Onhan tämä aika ysäri(?), mutta violetti on vaan niin omaa silmää miellyttävä väri, että olen kyllä tyytyväinen tähän. Peitti helposti kahdella kerroksella.

Night Owl on kyllä ehdottomasti kokoelman helmiä. En ihmettele jos tämä myydään loppuun hetkessä. Muistuttaa muuten erästä ikivanhaa IsaDoran lakkaa näin äkkiseltään muisteltuna. Tämä lakka on upea kynsillä, sillä lakan glitterit hehkuvat kultaa, sinistä ja vihreää! Jos merenneidolla olisi kynsilakkaa, niin varmasti se olisi tätä! Huomasin, että tämän lakan kanssa kannattaa ehdottomasti käyttää aluslakkaa reilulla kädellä, sillä sävy on juuri sellainen turkoosi, joka helposti värjää kynsiä keltaiseksi.

Beat Of The Moment on ihana hempeä vaaleanpunainen, joka kuvassani näyttää kyllä liian hailakalta. Vaaleanpunaisesta pääväristä erottuu violettia ja kultaista glitteriä. Vielä ihanampi kynsillä kuin purkissa! Jännitin hieman, ovatko nämä kokoelman vaaleimmat sävyt liian ohuita ja läpikuultavia, mutta onnekseni tämäkin peitti kahella kerroksella jo hyvin. Varmasti viimeistään kolmannella kerroksella lakka on peittävä pidemmilläkin kynsillä, mutta itselleni riitti kaksi.

Instassa (ei blogin sivullani) minua seuraavat ovat ehkä huomanneet, että meillä ei ole viime aikoina kaikki mennyt ihan kuin Strömsössä koirien kanssa. Viime viikon la-su Bobo oli ensin kipeä, siis oksenteli ja ripuloi, joka ei todellakaan ole Bobolle tyypillistä. Vaivat onneksi menivät nopeasti ohi ja luultiin, että pahin on takana. Valitettavasti sama pöpö taisi kuitenkin tarttua Veetiin, joka ma-ti yönä alkoi ensin ripuloimaan ja sitten oksentamaan. Veeti kun on vanhempi ja pienempi kuin Bobo, niin tuntui ainakin, että tauti oli vielä paljon rajumpi Veetillä. Lopulta kun Veeti yritti epätoivoisesti juoda vettä ja oksensi saman tien nekin pihalle ja oksentelulle ei yksinkertaisesti näkynyt mitään loppua, oli aika lähteä päivystävälle eläinlääkärille Hattulaan. Matkaan lähdettiin jo ennen aamu kuutta. Yöunia oli takana ehkä pari tuntia, koska ripulointi oli tietenkin herättänyt meidät jo useita tunteja aiemmin. Siinä oltiin sitten aika silmät ristissä lääkärin vastaanotolla, jossa Veeti pääsi heti tiputukseen ja jäi lopulta muutamien kokeiden jälkeen päiväksi tarkkailuun, jotta olo varmasti kohenisi. Illalla sain onneksi jo huomattavasti parempivointisen karvapallon kotiin mukaani ja seuraavana päivänä Veeti oli jo oma normaali itsensä. Lääkkeitä kyllä syödään edelleen, mutta onneksi enää kahta viidestä. Ja tänä viikonloppuna otetaankin sitten univelkoja takaisin...



Have you seen these new Essie Concrete Glitters?! They are amazing texture polishes! I want to buy them all!

Mitä meille kuuluu?

Blogissa on ollut nyt aika hiljaista, koska meillä on pidetty aikamoista sairastupaa viime aikoina. Ensin Veeti kävi leikkauksessa ja siitä arvioitu toipumisaika oli kaksi viikkoa. Sinä aikana sairastuin itse ja poskiontelontulehdus kaatoi lopulta melkein viikoksi sängyn pohjalle. Ja sitten tietenkin avomies sairastui, kun itse aloin olla paremmassa kunnossa.

Veeti ja Bobo kävivät kumpikin eläinlääkärissä näyttämässä muutamia patteja, jotka heille on ilmestynyt. Bobon patit todettiin nopeasti ohutneulanäytteiden avulla vaarattomiksi rasvapateiksi, jotka eivät koiraa mitenkään häiritse ja niille päätettiin olla tekemättä mitään. Kuulemma niitä tulee todennäköisesit iän myötä lisää ja niitä voidaan leikata pois, jos häiritsevät koiraa.

Veetin pateista ei saatu ohutneulanäytteitä, joten ne päätettiin leikata pois ja lähettää patologin tutukittaviksi. Leikkausaika saatiin muutaman viikon päähän. Patit olivat niin pieniä, ettei niistä lähdetty ottamaan erikseen koepalaa, vaan ne leikattiin kokonaisuudessaan heti pois. Jos kuitenkin patologi niistä löytäisi jotakin hälyyttävää, olisi edessä mahdollisesti uusi leikkaus, jossa otettaisiin isommalla marginaalilla ihoa ympäriltä pois.

Veetiltä leikattiin kaksi pattia oikeasta takajalasta ja yksi kainalosta. Haavoihin laitettiin itsestään sulavat tikit. Kaksi viikkoa piti haavojen antaa parantua niin, ettei Veeti pääse niitä nuolemaan ja kaksi viikkoa piti myös välttää liiallista liikkumista ja riehumista. Veeti oli leikkauksen jälkeisen illan hyvin tokkurainen, mutta heti seuraavana päivänä jo oma vilkas itsensä ja yritti tietenkin heti hyppiä sohvilla yms. Haavat paranivat hyvin, vaikka toisesta jalan haavasta Veeti pääsikin kerran hieman rupia puremaan irti, mutta ei onneksi mitään isompaa tuhoa saanut aikaan. Kainalon haavaa Veeti myös vähän pääsi raapimaan takajalalla (sitä kun kauluri ei estänyt), mutta tämän kun tajusimme, niin vartioimme vaan tarkemmin, ettei koira pääse rapsuttamaan itseään. Eli käytännössä koiria ei jätetty hetkeksikään yksin, vaan aina joku oli koton niiden kanssa. Vaatihan tämä vähän järjestelyä, mutta onneksi meillä on semmoiset työt, että onnistui.

Noin viikko Veetin leikkauksen jälkeen saimme hyviä uutisia eläinlääkäriltä ja Veetin kaikki kolme pattia olivat sellaisia, ettei jatkotoimenpiteitä tarvita. Niistä ei löytynyt siis solumuutoksia, joten kaikki tarpeellinen oli saatu pois ja nyt Veeti voi jatkaa elämää normaaliin tapaan ilman, että patit häiritsevät menoa. Tämä oli ihana tieto, koska kyllähän sitä oli jo kaikki kauhuskenaariot käyty läpi, kun Veetiltä kerran aiemmin on löytynyt niitä solumuutoksia tassusta ja silloin jouduttiin tekemään isompi leikkaus. Veetillä on kuitenkin ikää jo yli 10 vuotta, joten mitä vähemmän leikkauksia ja muita tomenpiteitä tarvitsee tehdä, sen parempi. Varmasti vanhalla koiralla tulee olemaan vaivoja, mutta ihanan eloisa ja vilkas Veeti on ikäisekseen. Ei monesti uskoisi, että ikää on niin paljon! Tässä kuussa mennään vielä hoitamaan vanhuksen hampaat kuntoon, niin sitten toivottavasti ei tarvitse käydä hetkeen eläinlääkärissä.

Kiinnostavatko koirien kuulumiset ja haluaisitteko lukea enemmänkin näistä kahdesta karvapallosta aina silloin tällöin? 



I was sick for a week and after me my fiancé got sick. Before that my dog Veeti had a surgery. He had three lumps and now the lumps are removed and he can live a happy life again.

Pikakuulumisia

Tervehdys taas pienen hiljaisuuden jälkeen! Hiljaiselon aiheutti tällä kertaa muuttopuuhat. Ensin alkuvuodesta blogi muutti osoitetta ja nimeä ja nyt oli aika muttaa oman kodin osoitetta. Kuun vaihde on siis mennyt muuttolaatikoita pakatessa ja kannellessa. Onneksi meillä oli myös ahkerat apulaiset, jotka palkitsimme pizzalla. :)

Onneksi muuttotouhuja on helpottanut se, että työhommia oli jo toukokuun puolella todella vähän ja nyt olenkin jo lomalla, eli tanssinopetushommat ovat tältä keväältä ohi. Olenpahan sanut keskittyä uuden kodin kuntoon laittamiseen. Hommaa riittää kyllä edelleen, mutta ehkä tässä kesäkuun aikana saadaan uusi koti "valmiiksi".

Olen yrittänyt muuttopuuhien lomassa myös lomailla. Ja tottakai nauttia kesäpäivistä, silloin kun niitä on sattunut ainaisen sateen ja kylmyyden keskelle. Olen käynyt kesän suosikkikahvilassani eli vohvelikahvilassa (kesällä vohveleita saa tuoreilla mansikoilla)  ja vähän muutenkin ulkona syömässä, kun kerrankin siihen on aikaa. Olen ehtinyt myös vähän nähdä kavereita pitkästä aikaa ja toivonkin, että nyt kesällä ehtisin oikeasti viettää aikaani monien sellaistenkin kavereiden kanssa, joita näkee harvoin ja jotka asuvat vähän kauempana. Kun työkautena tulee oltua viikonloput ja illat töissä, ehtii kavereita nähdä ikävän vähän.

 

Hauvat ovat pikkuhiljaa kotiutuneet uuteen asuntoon ja ovat aika inoissaan omasta takapihasta. Se on paljon kivempi juttu kuin parveke, johon hauvat ovat aiemmin tottuneet. Kun vaan kelit nyt pysyisivät aurinkoisina ja lämpiminä, niin varmasti tullaan hengailemaan hauvojen kanssa meidän takapihalla paljon!

Tampereella oli kuun vaihteessa myös kansainväliset suurmarkkinat, joilla piipahdettiin hakemassa vähän muuttoeväitä. Aivan mielettömän kiva tapahtuma ja harmittaa, etten ehtinyt enempää tutkailla sen tarjontaa tänä vuonna. Brittiläsiä fudgeja ostan joka vuosi ja nyt mukaan tarttui myös ranskalaista patonkia ja ihania mansikkavartaita valkosuklaalla kuorrutettuna, nam! Tarjolla olisi ollut myös mm kreikkalaista ruokaa, jota olisin varmaankin mennyt nostalgiasyistä maistelemaan, sillä olen nuorempana matkustellut paljon Kreikassa. Oli alueella paljon muutakin kuin syötävää, mutta ehdimme tutustua vain ruokapuoleen pikaisella käynnillämme. Kannattaa muuten katsastaa täältä, tuleeko kansainväliset markkinat omalle paikkakunnalle tänä kesänä.

Toivon, että bloggailutahtini tästä vähitellen tiivistyy ja saisin jatkossa jopa enemmän kuin yhden postauksen viikossa aikaan nyt kun työ- ja muuttokiireet pikkuhiljaa ovat helpottamassa. Mitä teille muille kuuluu näin kesäkuun alussa?

I have been really busy with moving. Now I live in my new home and try to get everything in order. And it's my summer holiday, so I try to meet with my friends and eat out as much as I can. Just hoping that it's not going to rain all summer...

Pieni koirapotilas

Meillä on ollut aika jännät paikat nyt täällä kotona ja blogissakin on ollut aiottua hiljaisempaa, koska meidän ikinuori Veeti-hauva kävi noin viikko sitten isossa leikkauksessa. Veetin jalasta löydettiin kesäkuussa ihomuutos/patti, joka osoittautui koepalojen oton ja patologin tutkimusten jälkeen kasvaimeksi/syövän esiasteeksi. Oli aika piinaavaa odotella tuloksia näytteiden otosta ensin pari viikkoa ja sitten kun saimme vielä ikäviä uutisia, niin kyllä siinä käytiin jo kaikki mahdolliset kauhuskenaariot läpi ja oltiin haljeta huolesta.

Ensin tassua hoidettiin antibiotilla, mutta päädyimme lopulta leikkauttamaan koko ihomuutoksen pois jotta se ei ehtisi kehittyä syöväksi. Onneksi selvisimme lopulta aiempaa arvioitua pienemmällä leikkauksella ja koko homma hoitui valmiiksi asti yhdessä leikkauksessa. Tassussa on nyt monta tikkiä ja pari viikkoa pitäisi rajoittaa kaikkea leikkimistä, riehumista ja turhaa kävelyä. Veeti tosin vaikuttaa nyt jo niin terveeltä ja elinvoimaiselta, että tässä tulee todellakin olemaan haastetta.

Veeti viettääkin nyt aikaansa kauluri päässä, mutta se alkaa olla jo aika tuttu juttu, nimittäin tassun nuoleminen/pureminen estettiin jo ennen leikakusta kaulurilla, joten kaulurielämää on Veetillä takana jo useampi viikko.

Eilen saatiin hyviä uutisiä, kun tassusta poistettu ihmuutos oli tutkittu patologin toimesta. Tulokset olivat ihan samat kuin aiemmissa koepaloissa, eli ei vielä syöpää ja koko kasvain saatiin pois leikkauksessa. Eli paremmin ei olisi voinut mennä ja näyttää siltä, että juuri oikeaan aikaan käytiin leikkauksessa! Kyllä tuli helpottunut olo! Vaikka tässä onkin nyt useita viikkoja vielä edessä toipuvan koirapotilaan kanssa, niin uskoa on, että pahin on nyt takana ja elämä alkaa pikkuhiljaa taas normalisoitua.

Vappu

Vappu oli ja meni aikoja sitten, mutta minun on pakko päästä jakamaan teille nämä pari kuvaa minun pikku minioneistani!

Tuolla perheemme vähiten karvaisella miesasukilla oli työpaikallaan naamiaiset vapun kunniaksi ja päätettiin sitten yhteistuumin, että herrasta tehdään kätyri! Idea tuli tietenkin vasta edellisenä päivänä, joten aika kiire tuli hankkia tarvittavat varusteet, mutta mielestäni onnistuimme aika hyvin! Mallina oli pari päivää aiemmin ostamani vappupallo, joka muuten ei vieläkään ole suostunut tyhjenemään, vaan killuu edelleen meidän parvekkeella melkein yhtä korkealla ilmassa kuin tuolloinkin.

Instan puolella jaoinkin melkein reaaliaikaisesti vapputunnelmiani ja tässä vielä muutamia instastakin löytyviä kuvia vappupäivältä. Vietin ensimmäistä kertaa vappua Tampereella ja minusta oli jotenkin ihanaa, että liikkeellä oli niin paljon ihmisiä ja meillä vierähtikin tovi kun kierreltiin kojuja, katsottiin teekkarikastetta ja syötiin. Hämeenlinnassa ja Kuopiossa vapputorimeiningit tuli aina hyvinkin nopeasti katsastettua, mutta Tampereella tuntui olevan hieman enemmän nähtävää ja koettavaa.

Meillä vappuperinteeseen kuuluu irtoäätelön syönti, eli jätskikausi pitää avata viimeistään vappuna. Aloitin tämän perinteen lapsena äitini kanssa ja olen sitä jatkanut nyt myöhemminkin. Ei väliä mikä keli on, aina syödään jäätelöt. Vuosi sitten taivaata sateli räntää kun söimme jäätelöä Kuopion torilla. Tänä vuonna oli oikein mukavan lämmin keli. Napattiin me jäätelöiden lisäksi super hyvät burgerit matkaamme yhdestä Hämeenkadulla olleesta kojusta, koska kaupungilla tuli vietettyä niin pitkä aika, että ehti tulla nälkä.

Vappuaattona kävimme pyörähtämässä Särkänniemessä syömässä vohveleita ja ostamassa minulle kausikortti. Sää ei valitettavasti ollut yhtä hyvä kuin vappupäivänä, mutta silti oli kiva tehdä vuoden ensimmäinen vierailu Särkänniemeen jo näin aikaisessa vaiheessa.

Jonkinmoinen vappuperinne on myös se, että minusta otetaan kuva ylioppilaslakki päässä ja koira sylissä. Perinne akoi kun Veeti oli ihan pentu (Veetin ensimmäisenä vappuna, jolloin Veeti oli ehtinyt olla meillä vasta muutaman päivän) ja nykyään sitten räpsitään yleensä myös Bobon kanssa kaverikuva vappuna. Olisi varmaan pitänyt tähän kaivella vuosien takaa se ihan ensimmäinen kuva minusta ja Veetistä vappua viettämässä. Ollaan me meinaan vähän siitä muututtu. :)