Mitä meille kuuluu?

Blogissa on ollut nyt aika hiljaista, koska meillä on pidetty aikamoista sairastupaa viime aikoina. Ensin Veeti kävi leikkauksessa ja siitä arvioitu toipumisaika oli kaksi viikkoa. Sinä aikana sairastuin itse ja poskiontelontulehdus kaatoi lopulta melkein viikoksi sängyn pohjalle. Ja sitten tietenkin avomies sairastui, kun itse aloin olla paremmassa kunnossa.

Veeti ja Bobo kävivät kumpikin eläinlääkärissä näyttämässä muutamia patteja, jotka heille on ilmestynyt. Bobon patit todettiin nopeasti ohutneulanäytteiden avulla vaarattomiksi rasvapateiksi, jotka eivät koiraa mitenkään häiritse ja niille päätettiin olla tekemättä mitään. Kuulemma niitä tulee todennäköisesit iän myötä lisää ja niitä voidaan leikata pois, jos häiritsevät koiraa.

Veetin pateista ei saatu ohutneulanäytteitä, joten ne päätettiin leikata pois ja lähettää patologin tutukittaviksi. Leikkausaika saatiin muutaman viikon päähän. Patit olivat niin pieniä, ettei niistä lähdetty ottamaan erikseen koepalaa, vaan ne leikattiin kokonaisuudessaan heti pois. Jos kuitenkin patologi niistä löytäisi jotakin hälyyttävää, olisi edessä mahdollisesti uusi leikkaus, jossa otettaisiin isommalla marginaalilla ihoa ympäriltä pois.

Veetiltä leikattiin kaksi pattia oikeasta takajalasta ja yksi kainalosta. Haavoihin laitettiin itsestään sulavat tikit. Kaksi viikkoa piti haavojen antaa parantua niin, ettei Veeti pääse niitä nuolemaan ja kaksi viikkoa piti myös välttää liiallista liikkumista ja riehumista. Veeti oli leikkauksen jälkeisen illan hyvin tokkurainen, mutta heti seuraavana päivänä jo oma vilkas itsensä ja yritti tietenkin heti hyppiä sohvilla yms. Haavat paranivat hyvin, vaikka toisesta jalan haavasta Veeti pääsikin kerran hieman rupia puremaan irti, mutta ei onneksi mitään isompaa tuhoa saanut aikaan. Kainalon haavaa Veeti myös vähän pääsi raapimaan takajalalla (sitä kun kauluri ei estänyt), mutta tämän kun tajusimme, niin vartioimme vaan tarkemmin, ettei koira pääse rapsuttamaan itseään. Eli käytännössä koiria ei jätetty hetkeksikään yksin, vaan aina joku oli koton niiden kanssa. Vaatihan tämä vähän järjestelyä, mutta onneksi meillä on semmoiset työt, että onnistui.

Noin viikko Veetin leikkauksen jälkeen saimme hyviä uutisia eläinlääkäriltä ja Veetin kaikki kolme pattia olivat sellaisia, ettei jatkotoimenpiteitä tarvita. Niistä ei löytynyt siis solumuutoksia, joten kaikki tarpeellinen oli saatu pois ja nyt Veeti voi jatkaa elämää normaaliin tapaan ilman, että patit häiritsevät menoa. Tämä oli ihana tieto, koska kyllähän sitä oli jo kaikki kauhuskenaariot käyty läpi, kun Veetiltä kerran aiemmin on löytynyt niitä solumuutoksia tassusta ja silloin jouduttiin tekemään isompi leikkaus. Veetillä on kuitenkin ikää jo yli 10 vuotta, joten mitä vähemmän leikkauksia ja muita tomenpiteitä tarvitsee tehdä, sen parempi. Varmasti vanhalla koiralla tulee olemaan vaivoja, mutta ihanan eloisa ja vilkas Veeti on ikäisekseen. Ei monesti uskoisi, että ikää on niin paljon! Tässä kuussa mennään vielä hoitamaan vanhuksen hampaat kuntoon, niin sitten toivottavasti ei tarvitse käydä hetkeen eläinlääkärissä.

Kiinnostavatko koirien kuulumiset ja haluaisitteko lukea enemmänkin näistä kahdesta karvapallosta aina silloin tällöin? 



I was sick for a week and after me my fiancé got sick. Before that my dog Veeti had a surgery. He had three lumps and now the lumps are removed and he can live a happy life again.