Pieni koirapotilas

Meillä on ollut aika jännät paikat nyt täällä kotona ja blogissakin on ollut aiottua hiljaisempaa, koska meidän ikinuori Veeti-hauva kävi noin viikko sitten isossa leikkauksessa. Veetin jalasta löydettiin kesäkuussa ihomuutos/patti, joka osoittautui koepalojen oton ja patologin tutkimusten jälkeen kasvaimeksi/syövän esiasteeksi. Oli aika piinaavaa odotella tuloksia näytteiden otosta ensin pari viikkoa ja sitten kun saimme vielä ikäviä uutisia, niin kyllä siinä käytiin jo kaikki mahdolliset kauhuskenaariot läpi ja oltiin haljeta huolesta.

Ensin tassua hoidettiin antibiotilla, mutta päädyimme lopulta leikkauttamaan koko ihomuutoksen pois jotta se ei ehtisi kehittyä syöväksi. Onneksi selvisimme lopulta aiempaa arvioitua pienemmällä leikkauksella ja koko homma hoitui valmiiksi asti yhdessä leikkauksessa. Tassussa on nyt monta tikkiä ja pari viikkoa pitäisi rajoittaa kaikkea leikkimistä, riehumista ja turhaa kävelyä. Veeti tosin vaikuttaa nyt jo niin terveeltä ja elinvoimaiselta, että tässä tulee todellakin olemaan haastetta.

Veeti viettääkin nyt aikaansa kauluri päässä, mutta se alkaa olla jo aika tuttu juttu, nimittäin tassun nuoleminen/pureminen estettiin jo ennen leikakusta kaulurilla, joten kaulurielämää on Veetillä takana jo useampi viikko.

Eilen saatiin hyviä uutisiä, kun tassusta poistettu ihmuutos oli tutkittu patologin toimesta. Tulokset olivat ihan samat kuin aiemmissa koepaloissa, eli ei vielä syöpää ja koko kasvain saatiin pois leikkauksessa. Eli paremmin ei olisi voinut mennä ja näyttää siltä, että juuri oikeaan aikaan käytiin leikkauksessa! Kyllä tuli helpottunut olo! Vaikka tässä onkin nyt useita viikkoja vielä edessä toipuvan koirapotilaan kanssa, niin uskoa on, että pahin on nyt takana ja elämä alkaa pikkuhiljaa taas normalisoitua.